#10

Kamalaa ja ihanaa.

Nyt se syksy on kyllä ihan varmasti alkanut.

Ei ole enää tietoakaan lämpimistä, aurinkoisista päivistä.

Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun join kylmää bisseä ja istuin ruohikolla hyvässä seurassa.

Oon ollut niin maassa, koska en oo ikinä tuntenut näin...

en osaa selittää. 

Mun sydän hakkaa koko ajan.

Se hakkaa ikävästä ja siitä ajatuksesta, että jos asiat sittenkin korjaantuisivat.

Sehän on musta tavallaan kiinni. Ainakin oli.

Mutta minä sössin.

Tietenkin.

#9

En tiedä, tiedätkö sen tunteen.

 Sen tunteen, kun rakastaa toista kuin taivaasta tippuvaa, hyytävän kylmää lunta,

kuin lempeää pumpulilunta.

Kuin painajaista, kuin kaunista haaveunta.

Ristiriitoja. Siksi emme voi tavata.

Kauniissa rakkaustarinoissa ei huomioida sitä, että ei vastakohdat voi oikeasti elää onnellisesti yhdessä. Kesää ja talvea ei voi yhdistää. Lumi sulaa, kesän vihreys kuolee. Ei tulta ja vettä voi yhdistää. Tuli sammuu, vesi jää yksin pinta tyynenä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Mua pelottaa liikkua ulkona. Eräs sekopää on uhkaillut hakkaavansa minut. Välillä hän on taas niin hyväntahtoinen olevinaan. Ei haluaisi muka mitään pahaa mulle. Hah. 

Mun kynnet lohkeilee.

 Syön karkkia, enkä mitään muuta. 

Mä en aikuistu ikinä.

Mä vain elän siellä mun haaveissani. 

Ja hymyilen, kun sattuu.

"Vaikutat niin rohkealta ja itsevarmalta."

Miksi mä sitten tärisen päivästä toiseen häntä koipien välissä?

Eipä mulla muuta sanottavaa ole.