#11

Mun kännykkä soi tänään. Sydän rupesi hakkaamaan.

Kunpa se soittaisi, kunpa se soittaisi...

vaikka itse annan ymmärtää, ettei kiinnosta...

kunpa se olisi hän...

No ei tietenkään ollut. 

En ole jaksanut vähään aikaan tehdä oikein mitään.

Oon polttanut pilveä ihan helvetisti eli ollut täysin hyödytön ja apaattinen turhake.

Tänään olen taistellut alkoholin himoa vastaan.

Hyvin olen pärjännyt. Kaksi päivää ilman!

Pitäiskö itkeä vai nauraa...

olla ylpeä vai pettynyt siihen, että tämä tekee vaikeaa?

Nälkä kurnii vatsassa, mutta ei tee mieli ruokaa.

Olen polttanut enemmän kuin haluan edes tietää,

silti haluaisin vain lisää.

Haluaisin vain istua parvekkeella, pysäyttää ajan, polttaa ja polttaa ja miettiä asioita. Miettiä asioita niin paljon, että ne muuttuisivat.

En ole pystynyt olemaan ihmisten seurassa. Vaikea hymyillä ja nauraa. Vaikea kuunnella, kun ajatukset harhailee. Yleensä olen tosi hyvä kuuntelija. Kaikki aina avautuu just mulle. Onhan mun luonteessa kai sit jotain hyvää - ainoa asia, josta olen ylpeä itsessäni, on se, että tykkään auttaa ihmisiä, kuunnella ja tukea. Omaan korkean empatiakyvyn. 

On varsinainen saavutus keksiä jotain hyvää itsestään.

Peace!