On niin uuvuttavaa sanoa sairaalle, että lopeta se. Yritä edes.
On niin turhauttavaa yrittää pelastaa alkoholistia, koska se ei halua kuunnella, ei, antaa sen vain juoda rauhassa se oluensa loppuun, antaa sen vain sammua puskaan ja herätä aamulla tehdäkseen saman.
Tuntuu pahalta, kun ei haluaisi mitään niin paljon kuin auttaa. Mä olen voimaton tekemään asioille yhtään mitään. En ole valmis menettämään, mutta väärät valinnat pitää joitain ihmisiä niin lujasti kahleissaan, että olisi naurettavaa enää edes yrittää. Ei voi kuin katsella, kuinka pommi tikittää ja miettiä, milloin se räjähtää toisen naamaan.
Milloin on tarpeeksi pohjalla noustakseen ylös?
Tarvitseeko aina siellä pohjalla asti käydä?
Mä en tiedä, miten yrittää auttaa ihmistä, joka ei halua apua, vaikka ymmärtää ongelmansa. Ei kai sille voi mitään.
Jos asiat hoitais itse itsensä...
Jos vain loma voisi jatkua vielä muutaman vuoden...
Jos antaisi kaiken mennä perseelleen ja naurais vaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti