#8

En tiedä, mitä hän ajattelee.

Mä haluaisin tarttua käteen ja kertoa, että kaikki tulee olemaan hyvin. Että kyllä sinä selviät. Mutta tiedän, ettei se ole totta. Sä kuolet. Ja sä teet sen itsellesi. Satutat mua. Välitän liikaa.

Outoa musiikkia. Outoja ajatuksia mun päässä.

"Yritä syödä, edes vähän."

Sekaisin unettomuudesta. Ääniä korvissa, joita ei ole.

Itken ilman syytä, koska aivot hajoaa. Myrkytän itseäni.

Piikki suoneen. Verta leviää veden sekaan. Katson kuin hypnotisoituna.

Haluutsä?

Ei kiitos.

Tai no jospa kuitenkin.

Hups.

Kuihdun ja haihdun. Kukaan ei huomaa. Huudan, mutta äänihuulet ei toimi. En osaa pyytää apua. En osaa kurottaa takaisin todellisuuteen. Elän jossain sumussa, odotan jotain. Odotan, mutta tiedän, ettei ole mitään odotettavaa. On vain vääryyttä ja vääryyttä. Hyvät ihmiset kärsii, ja kusipäät bilettää tuolla jossain, ne jotka on tappanu, ne jotka on ryöstäny, ne jotka on tehny mulle ja mun rakkaille pahaa. Miksei niitä koskaan rangaista?

yritän selvitä päivästä kerrallaan sen ajatuksen voimalla.